Vertaillaan

Tällä viikolla matikassa meillä on aiheena muutoksen havainnointi ja vertailu, samankaltaisuus, vertailukäsitteet, ja jonon jatkaminen eli säännönmukaisuus. Siinä vaiheessa kun minä tekisin sitä ja tuota sekaisin, eräs läheinen ja taitava kollegani sanoo, että abstraktion tien vaiheita noudattaen edetään. Se on aika mahtavaa se. Papukaijamaisesti alan itsekin sitä jo hokea. Mitä se sitten tämän viikon sisällössämme tarkoittaa? Abstraktion tien ensimmäinen vaihe on antaa lapselle omakohtainen välitön kokemus eli yhteys hänen maailmaansa arkisesta ja tavallisesta tilanteesta. Abstraktion ensimmäiseen vaiheeseen kuuluu pelejä, ohjattua leikkiä ja kehollisia kokemuksia. Oppilaat ovat itse havaintomateriaaleina tässä vaiheessa. Tänään aloitimme aihetta siten, että oppilaat kokeilivat kehollansa opettajan sanomia ominaisuuksia. Kuten olla pienenä, keskikokoisena tai suurena. Sen jälkeen oppilaat vertailivat itseään aikuisen ohjauksessa pienemmissä ryhmissä selkeiden ominaisuuksien mukaan. Samalla harjoiteltiin jonoja. Kuka on ensimmäinen, keskimmäinen, toiseksi viimeinen yms. Tämän jälkeen oppilaat siirtyivät pistetyöskentelyyn pienissä ryhmissä luokittelemaan esineitä. Oppilaat saivat päättää itse, minkä ominaisuuden mukaan luokittelivat tavaroita. Mahtavaa oli huomata, että koon lisäksi oppilaat luokittelivat esineitä painon, pituuden, ja värin mukaan. Kotiin oppilaat saivat kynätehtävän. Huomenna treenataan järjestyksen muistamista ja nopeaa nimeämistä.

 Näiden opejen kotona on totuttava siihen, että toisinaan työlaukku on syönyt keittiövälineitä ja leuja. :) Mukavaa viikkoa kaikille!
-M

Pistetyöskentelyä

Kirjaimia harjoittelemme mahdollisimman monella tavalla, jotta ne jäävät syvämuistiin. Ensiksi ope opettaa kirjaimen kirjoituslorun avulla. Tämän jälkeen teemme useita toistoja taikakynällä pöydälle tai tasolle. Sen jälkeen oppilaat siirtyvät pistetyöskentelyyn, joissa harjoitellaan kirjainmuotoja.
A-kirjainta harjoittelimme pistetyöskentelynä:

tableteilla,

Ihmiskirjaimin,

erilaisin kynin,

rakennellen,

ja taululle kirjoittaen.

Yhdessä ja tehdessä

Tiimiluokkamme arki alkaa pienin askelin löytämään meille sopivia ja meidän näköisiä tapoja toimia. Olemme työskennelleet suurryhmänä, pistetyöskentelynä ja väreittäin jakautuneena pienempiin tiloihin. Lapsien hienous on se taito, kuinka he solahtavat muuttuviin tilanteisiin. Väittäisin, että reilun viikon opiskelun jälkeen heille on ihan normaalia, että työskentelymuodot ja oppilaiden kokoonpano vaihtuvat. Tärkeää sujuvalle kouluarjelle on yhteiset pitävät linjat aikuisten ja lasten kanssa, tutut rutiinit, selvät säännöt ja lämmin, kiireetön ilmapiiri. Usein meiltä Teijan kanssa kysytään, minkä verran luokkamme väliseinä on kiinni. Kysymys on jo meille tuttu, mutta arjestamme erillinen. Suljettu seinä tarkoittaa meille väriryhmien jakamista, työskentelyrauhaa ja oppilaiden yksilöllistämistä. Yhteisen seinän ollessa suljettuna, olemme samalla tavalla samaa porukkaa. Toisinaan on parhautta laittaa samat pistetyöskentelyt, leikit, harjoitteet tai pelit kahteen osaan. 

Suunnitelussa ja todellisessa kouluarjessa tavoittelemme mahdollisimman monipuolisia työskentelymuotoja. Pulpetit ovat jääneet vähälle käytölle. Lasta ei ole luotu istumaan. Pyrimme takaamaan lapselle koulupäivän aikana monipuolisia työskentelymuotoja. Me opimme seisten, lattialla työskennellen, istuen, liikkuen, kokeillen, rakentaen ja tunnustellen.

 

-M

Sateenkaaren vanhempainillasta

Siinä meinasi tulla tippa silmään, kun näimme kaksitoistatuntisen työpäivän jälkeen kotimatkalla sateenkaaren. Miten hyvä mieli jäikään yhteisestä illasta. Vanhempainillassa huoltajat pääsivät tositoimiin. He luokittelivat loogisia paloja innolla. Teimme lisäksi nopeaa nimeämistä. Yhteisiä asioista puhuttaessa oli mahtavaa tuntea, että olemme samassa veneessä. Kiitos teille vanhemmat positiivisesta asenteesta. Tästä tulee hyvä lukuvuosi!
 

Ensimmäinen viikko

Ensimmäisinä koulupäivinä olemme harjoitelleet koulun käytänteitä ja yhdessä toimimista. Tiistaina seikkailimme uudessa koulurakennuksessa etsien salaperäisesti kadonneita aapisia. Rehtorikin oli juonessa mukana ja lopulta aapiset sattumoisen sattumalta löytyivät koulukierroksen päätteeksi terveydenhoitajan tilasta. Ensimmäisellä kouluviikolla olemme tutustuneet toisiimme ja luokkaamme. Laadimme yhteisiä luokan pelisääntöjä, joita treenasimme leikin ja draaman keinoin. Lapset ovat päässeet  myös tutustumaan mahtaviin matematiikan välineisiin, kuten värisauvoihin ja loogisiin paloihin.

38 Sateenkaaren oppilasta olemme jakaneet kuuteen väriin kyydityksen, alkuperäisen luokkajaon ja jakotuntien vuoksi. Koteihin olemme viestittäneet toivomuksen, että wilman viestit tulisivat meille kummallekin. Opetamme viikkotasolla tasaisesti jokaista väriä. Siksi on tärkeää, että kummatkin opettajat tietävät lapsen asioista.

Mukava ja vauhdikas ensimmäinen työviikko on takana uudessa ja kauniissa koulussa. Pala palalta jokainen osa löytää paikkansa. Hyvillä mielin, ensi viikkoon.

-M

Hei, me vanetetaan!

 

Matematiikassa olemme monella tapaa uuden, ihmeellisen ja ihanan äärellä. Opiskelemme Varga-Neményi -menetelmällä toiminnallista, oppilaan omaan kokemusmaailmaan pohjautuvaa matematiikkaa. Aluksi meillä ei ole myöskään oppikirjoja käytössämme.

VaNe-menetelmässä korostuvat monipuoliset toimintavälineet (esimerkkinä kuvissa näkyvät loogiset palat, linkkikuutiot, värisauvat, nopat, lajitteluhahmot, pavut, makaronit, pelit jne.), kiireettömyys, leikillisyys ja oppilaan ajattelutaitojen kehittäminen. Oppimiselle annetaan aikaa ja matematiikan perustaidot vahvistetaan todella vahvoiksi ennen siirtymistä hankalampiin sisältöihin.

Kaikki oppilaat saavat oppitunneilla onnistumisen kokemuksia ja tämä vaikuttaa oppimisen taustalla oleviin asenteisiin. Kun matikka on kivaa, sitä haluaa opiskella aina vain lisää. Ja opiskeltavaahan riittää, sillä matematiikkaa on kaikkialla! Sille täytyy vain avata silmänsä. Ja tähän VaNella juuri pyritään. 

Aivan kuten eräs pieni ekaluokkalainen herra jo ensimmäisellä kouluviikolla matikan tunnilla sanoi: "Mie en tiennyt että koulussa voi olla NÄIN hauskaa!"

- T

Arvojen aarrearkku

Toiminnan pohjalla on arvoja ja normeja, jotka ohjaavat toimintaa. Tiimiluokamme tärkein lähtökohta on ollut yhteensopivat pedagogit ja yhteinen aika. Pohja on oltava kunnossa, että sen päälle voi rakentaa kestävää.

Sateenkaaren arvojen aarrearkku (visio & missio)

•  toimiva ja monipuolinen yhteistyö
• oppimisen riemu ja ilo
• kiireettömyys, aitous ja läsnäolo
• yksilöllinen tuki - jokainen saa oppia omassa tahdissaan
• erilaisuus on rikkaus 
• sydämen sivistys - hyvät käytöstavat
• selvät yhteiset pelissäännöt
• ystävällisyys/ystävyys
• lapsilähtöisyys
• leikki- leikin kautta oppiminen
• aktiivisuus ja toiminnallisuus
• motivaatio - monipuoliset työskentelytavat
• ahkeruus
• positiivinen vahvistaminen
• turvallinen arki
• keskustelu, ajattelu- päättely
• opitaan taitoja ei tiedonmurusia

Oppilas opiskelee koulussa elämää, ei opettajaa varten. Opettaja on oppimisprosessin ohjaaja, turvallinen aikuinen ja kasvatuksen tukija. Oppilasta tuetaan ottamaan hiljalleen vastuu omasta oppimisesta. 

-M

Miksi yhteisopetusta?

Luokallamme opiskelee 38 lasta. Jokainen oppilas on oma persoonansa. Hänellä on omat tietonsa ja taitonsa sekä vahvuutensa ja heikkoutensa. Joukostamme löytyy lapsia, joista osa tarvitsee enemmän tukea tuossa ja toinen puolestaan toisessa asiassa. Kerronko nyt salaisuuden? Taidanpa kertoa. Yksi luokanopettaja ei tuohon pysty. Ei vaikka kuinka olemme olleet Pisa-huippuja ja korkeakoulutettuja ja maailmalla tunnustettuja. Yksi aikuinen on vain yksi aikuinen. Ja luokassa tämä super-aikuinenkin helposti uupuu taakkansa alle. Siksi tarvitsemme yhteisopettajuutta.

Opettajan ammatti on perinteisesti ollut pelottavan yksinäinen ammatti. Kaikilla meillä on kauhutarinamme siitä, mitä se ja se opettaja luokassaan teki ovien sulkeuduttua. Näihin koululegendoihin enempää puuttumatta voi sanoa, että raskasta se on varmasti ollut opettajillekin. Tarkastajat vahtivat tuloksia ja kaikki piti opettaa yhteiskunnan tavoille.

Uuden opetussuunnitelman myötä koulussa korostuu yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen. Eikö ole hassua vaatia sitä oppilailta jos siihen eivät koulun aikuisetkaan aidosti kykene? Uudella tavalla tekeminen vaatii myös uhrauksia. Suurin ongelma nykykoulussa lienee ajan puute.

Mitä sitten on aito opettajien yhteistyö ja yhteisopettajuus uudessa koulussa? Meidän mielestämme aito yhteistyö lähtee ajatuksesta, että meillä on yhteinen luokka, jossa on 38 oppilasta ja joista jokaisen molemmat opettajat oppivat tuntemaan perin pohjin. Molemmat pääsevät tutustumaan ja auttamaan opinpolkua eteenpäin kaikkia mahtavia luokkamme tyyppejä. Tällöin oppilailla on koulussa entistä enemmän tuttuja, turvallisia aikuisia.

Yhteisopettajuuden myötä jokainen oppilas saa tarvitsemansa tuen ja niin saavat myös luokan aikuiset toisistaan. Yhteistyö kotien kanssa paranee entisestään, kun sitä hoitaa yhden hengen sijasta kaksi. Puhumattakaan upeista visioista, joita kaksi ammatilleen omistautunutta, innokasta ja innovatiivista luokanopettajaa saa aikaan. Tiimihenki on korkealla, lukuvuosi alkakoon!    

- T