Alkuopetuksen rikkaus on monipuoliset vaihtoehdot oppia ja opetella. Opettemme kouluarjen ja elämän perusasioita, niitä pieniä ja suuria juttuja, jotka valavat koko koulutaipaleen juuret. Tapoja ja keinoja oppimiseen on monia. Lapsi oppii kaikkialta. Mikään kirjasarja ei rajaa liikaa, jos opettajalla on rohkeus käyttää kirjaa vain yhtenä työvälineenä. Opetussuunnitelma on opetuksen kehys, mutta usein kirjasarja saa lähes yhtä kulttimaisen maineen. Täytetään sivu sivulta työkirjoja ja lasketaan tekemättömiä sivuja ja kappaleita sen sijaan, että pysähdyttäisiin miettimään, mitä on todella vielä opiskeltava. Oppikirja on vain yksi oppimisen väline muiden joukossa. Oppikirjattomuus ei tarkoita kirjattomuutta, tämä on hyvä muistaa. Kirjallisuuden viljeleminen mahdollisimman monipuolisesti ja kirjojen käsikirjamainen käyttö on tärkeää.
Meillä on käytössä äidinkielessä Seikkaulujen aapinen. Annun ja Ollin, näiden hurmaavien ja samaistuttavien hahmojen matkassa on hienoa saada seikkailla ekaluokka. VaNea vedämme syksyn kirjattomasti. Muissa oppiaineissa emme ole sidoksissa kirjasarjoihin. Mitä tämä meille mahdollistaa? Ilmiöpohjaista oppimista, jossa ilmiö ohjaa meitä ilman piirrettyjä tuntirajoja ja kirjantekijän valmiiksi mietittyjä oppisisältöjä.
-M
-M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti